Aamulehdessä oli 07.06.1963 juttu Enontekiöllä kadonneesta pikkutytöstä, jonka tapauksen seurauksena seuraavana vuonna perustettiin Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (kokous 31.03.1964).
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (Vapepa) on
- viranomaisia tukevaa
- pyyteetöntä
- organisoitua
- koulutettua kansalaistoimintaa.
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun keskustoimikunnassa (valtakunnantasolla) on mukana 52 järjestöä (vuoden 2017 alussa). Vapepan koordinaatiojärjestönä toimii Punainen Risti (SPR).
Vapepan hälytystehtäviin saadaan toimeksianto viranomaisilta ja ne
tukevat viranomaisten omia toimia. Vapepa ei siis koskaan "toimi omin
päin", vaan poliisi johtaa aina toimintaa (etsintä maalla).
Usein hälytykset tulevat illalla tai yöllä. Kadonneen henkilön etsintä
ei välttämättä ole aina maastossa, vaan myös asutuilla alueilla voidaan
joutua etsintään.
Etsijän varusteet: sään mukainen maastokelpoinen asu, omaa evästä
puoleksi päiväksi. Mitään erikoisvarusteita ei tarvita.
Matkakulut ja puhelinkulut korvataan etsijöille.
Vapepa ei ole näyttävää eikä näkyvää toimintaa, vaan näkymätöntä
hiljaista puurtamista hädässä olevan lähimmäisen hyväksi.
Useimmiten lehdissä ei mainita etsinnöistä yhtään mitään.
Poliisi päättää tiedottamisesta.